Tyttö pyörii levottomasti sängyssä, näkee painajaista. Peitossa on vaaleanpunaisia ruusuja. Vaaleat kiharat sotkeutuvat toisiinsa, vaikka äiti harjasi ne ennen nukkumaanmenoa. Harja raapi päätä, sattui, mutta äiti sanoi että kauneuden eteen pitää kärsiä. Äiti oli ostanut tytölle uuden yömekon, valkoisen nilkkoihin asti ulottuvan, jonka etumuksessa oli pieniä vaaleanpunaisia nappeja. "Näytät niin nätiltä! se sanoi.

Tyttö pyörii yhä rajummin, pudistelee päätään. Kylmää hikeä valuu otsalla. Unessa äiti on muuttunut pelottavaksi jättiläiseksi, joka ei päästä tyttöä otteestaan. Puristaen tätä nyrkkinsä sisällä se päästelee suustaan sanoja, jotka ovat niin möreitä ja kumeita ettei niistä saa selvää. Tyttö rimpuilee irti, ei pääse.

Uusi yömekko kietoutuu yhä tiukemmin ja tiukemmin ympärille, menee solmuun. Tyttö ei pysty liikkumaan, hengitys vaikeutuu. Tyttö räväyttää silmänsä auki. Äiti nukkuu sängyn vieressä olevassa nojatuolissa, käsi poskeen nojaten. On tullut yöllä ihailemaan luomustaan.