maanantai 8. lokakuuta 2012

Jos olisin maasto, millainen olisin?


Taivas on lähes pilvetön paria repaleista pupunmuotoista pilven haituvaa lukuunottamatta. Auringon säteet siivilöityvät tummanvihreiden lehtien läpi luoden pieniä valopilkkuja oksien ja nurmikon pinnalle. Ilmassa tuoksuu multa ja vastaleikattu ruoho. Tammet seisovat jykevästi suorassa rivissä pienen hiekkatien molemmin puolin muistuttaen vartiossa olevia sotilaita.

Erääseen tammeen on kiinnitetty keinu, jonka pinnasta punainen maali on hilseillyt osin kokonaan pois paljastaen altaan harmaan laudan. Keinu liikkuu laiskasti lämpimän kesätuulen mukana päästäen välillä hiljaisia narahduksia. Tammen kaarnaan, noin kyynerpään korkeudelle, on kaiverrettu nimikirjaimet sydämen sisään. Muistuttamaan onnellisista hetkistä puiden varjoissa.

Jostakin kantautuu vaimeaa musiikkia ja naurua. Äänet jäävät leijailemaan ilmaan kuin viitoittaakseen tien niille uteliaille, jotka onnekseen saattavat ne kuulla. Tie johtaa pienen keltaisen mökin pihaan, jonka keskelle on kasattu pöytiä ja erilaisia tuoleja. On meneillään kesäjuhla.

Lapset puhaltavat värikkäitä saippuakuplia ja yrittävät sitten iloisesti nauraen napata ne pienten käsiensä väliin. Ehjänä säilyneet kuplat kohoavat yhä korkeammalle ja korkeammalle kunnes ne katoavat auringon säteisiin. Aikuiset juovat vaaleanpunaista shampanjaa korkeista kapeista laseista ja syöttävät toisilleen mansikoita heinän korsista. Kaikki ovat pukeutuneet vaaleisiin kesäasuihin. Keskustelu pulppuilee hymyilevistä suista tasaisena virtana yltyen välillä riehakkaaseen nauruun.

Pöytien yläpuolelle on ripustettu erivärisiä paperisia koristelyhtyjä, jotka odottavat illan hämärtymistä päästäkseen täyteen loistoonsa. Lyhytkarvainen terrieri loikoilee varjossa pöydän alla, noutaen jokaisen epähuomiossa tai tarkoituksella sille maahan tiputetun herkkupalan.

Etäämmällä mökin seinään nojaa vanha naisten polkupyörä, jonka ohjaustankoon kiinnitetty kori on täytetty niityltä kerätyillä kukkasilla. Pyörän satulassa roikkuu peltinen kyltti joka toivottaa vieraat tervetulleiksi kesäparatiisiin. Harmaille kiviportaille on siroteltu pieniä kellertäviä simpukankuoria, jotka on tuotu matkamuistoina kaukaisista lämpimistä maista.

Vähitellen taivas värjääntyy vaaleanpunaiseksi kuiskien lupauksia toisista kevyistä kesäpäivistä. Aurinko laskee hitaasti horisonttiin heittäen vielä viimeiset säteensä juhlijoiden ylle. Unesta raukeat lapset kannetaan telttoihin ja peitellään makuupusseihin nukkumaan hyvänyönsuukot poskillaan. Paperisiin lyhtyihin on sytytetty tulet. Näyttää kuin piha olisi vaihtanut päälleen upean iltapuvun joka säihkyy kaikissa sateenkaaren väreissä. Joku kaivaa esiin kitaran jota alkaa hajamielisesti näppäillä. Soitto kiemurtelee pitkin puutarhaa vielä aamun sarastaessa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti